keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Tokon tilannekatsaus

Tokotreeniä on jaksettu puurtaa molempien poikien kanssa. Pitkästä aikaa on syntynyt oikein treenisuunnitelmia paperille, ja pieniä, varovaisia tavoitteitakin on mielessä.
Pikkutreenejä sisällä tulee tehtyä lähes joka päivä, lisäksi meillä pyörii edelleen hallitreenit kerran viikossa, ja keskenään on treenailtu läheisen koulun pihassa. Treenipaikkoja täytyy alkaa etsiskellä lisää, kunhan lumet vähän sulaa.
Molemmat koirat on olleet jotenkin tosi mukavia viime aikoina, tai sitten oma rima on laskenut kovin alas... Tuntuu että kumpikin on myös edistynyt, vaikka toki aika pikku askelin näillä treenimäärillä.



HUMPPA on treenaillut voittajan liikkeitä sekä vähän rallytokoasioita.
Voittajan liikkeistä eniten kesken on kaukot ja tunnari, muista liikkeistä sillä on edes vähän jotain hajua. Kaukoja on hinkattu sisällä kuten myös tunnarikapulan etsintää. Maltti ei ole Humpan valtti, ja kaukoissa sen ongelma onkin liika hössötys jolloin tarkkuus kärsii. Tunnarin kanssa odotellaan kevättä että päästään ulos treenaamaan, nyt tosiaan etsitään omaa sisällä, ja vahvistetaan ideaa nenänkäytöstä.
Ruutua on tehty vain kosketusalustalla, ja se on edistynyt hyvin. Noudot on ok, tekee ihan nätisti myös metallin, ja hyppynoudossa sillä ei ole mitään ongelmia. Liikkeestä istuminen alkaa myös olla ihan mallikas. Tokon suhteen on nyt ajatuksena, että päästäisiin korkkaamaan voittajaluokka ilman tulostavotteita vielä tämän vuoden puolella, varmaan tuolla loppusyksystä.



Rallytokossa Humpalla on alokasluokan liikkeet hanskassa (siinähän ei tokoon verrattuna paljoa uutta tule). Käännöksiä on treenailtu, jostain syystä tällainen seuraamis- ja käännöspainotteinen treeni aiheuttaa Humpassa ihan tolkutonta kuumumista ja ääntämistä, mutta en ole jaksanut siihen isosti puuttua, koska tämän on tarkoituskin olla hauskanpitoa. Ratatreeniä pitäisi vielä tehdä, mutta eiköhän me kesän aikana viimeistään koiteta kisat korkata.



REPE sitten, tuo mainio nuorimies. Reiskan kanssa treenaaminen on ongelmista huolimatta vaan niin kovin hauskaa. Sillä on vauhtia ja intoa treeni treeniltä enemmän, ja nyt se on vihdoin innostunut myös leluista. Humppa sai tokokisoista palkinnoksi karvaketun, ja kettu onkin ollut kova sana Repen treeneissä.



Repen kanssa koitetaan saada alaluokkien liikkeet kuosiin ja ylempienkin liikkeet alulle ennen kun suunnataan kisakentille. Pohjia on tehty hitaasti ja huolella, ja toivotaan että se meidän kohdalla tuottaa tulosta. Toki innokkaamman treenaajan käsissä Repe olisi jo varmasti vaikka missä, mutta jotenkin pidän ajatuksesta, että koira saa kypsyä ja aikuistua ihan rauhassa ennen kuin siltä aletaan isompia vaatia.
Seuraamisessa on vihdoin edetty imuttamisesta ja parista askelesta eteenpäin. Sitä on tehty vuoroin lelulla, vuoroin nameilla. Lelun kanssa tahtoo tarkkuus kärsiä, joten pidetään namitreeni myös ohjelmassa mukana. Paljon on vielä hommaa, mutta suunta on mielestäni nyt ihan hyvä.
Noudon kanssa on pähkäilty paljon, Repe vedättää mua välillä ihan täysillä kun ei tahdo kapulaa suuhun ottaa. Noutokapula onkin meillä nyt tiukasti arjessa mukana, sitä joutuu pitämään suussa ennen ruokailua, ennen lenkille lähtöä... Varsin haastava tilanne mutta kyllä me tämä vielä selätetään. Välillä noutoa on treenailtu muilla esineillä kuin kapulalla, ettei motivaatio ihan kokonaan kuolisi.
Kaukoja on treenannut myös Repe, ja avoimen kaukoissa se on edistynyt hienosti, voittajan kaukoissa vielä ollaan ihan alussa. Repellä on luonnostaan hieno kropan käyttö, ja se tekee S-M vaihdot ihan muussakin elämässä hissinä. Eli jos tämän koiran kaukoista tulee huonot, niin eipä voi kyllä koiraa syyttää.



Paikallaolo on treeniohjelmassa tietty mukana. Humpan kanssa ja yksinään Repe tekee hienot, rauhalliset paikkamakuut, mutta ne tyttökoirat, ne tyttökoirat... Hallissa tahtoo pää pyöriä ja homma menee haisteluksi. Viime treenissä tajusin tästä kieltää ja kehua kun oli rauhassa, ja kas, tämähän auttoi jo paljon, eli jatkossa koitan kertoa Repelle mitä haluaisin sen tekevän.
Kotona Repe on tehnyt myöskin etsintätreeniä, sen esineruutu on nykyään työhuone, ja esineenä on karvakettu. Viime kesänä ehdittiin yksi esinetreeni tehdä eikä Reiska tajunnut siitä tuon taivaallista, joten koitetaan sisällä lelujen piilotuksella ihan herätellä ajatusta piilotetuista tavaroista. Innolla se leluaan etsiikin ja nenänkäyttö lisääntyy koko ajan.
Repe on tuollainen tyhjä taulu, että sille on kyllä saanut asiat opettaa aivan alusta saakka, juurta jaksain. Mutta sitten kun sille saa toiveensa kerrottua, se tekee niin ihanalla ilmeellä ja innolla, että sitä ei kyllä herkistymättä voi katsoa :). Meidän yksi iso ongelma onkin, että tykkään tuosta koirasta ehkä vähän liikaa, enkä oikein kykene kieltämään tai vaatimaan siltä mitään... Ja Repehän tämän tietää, ja sikailee ja käyttää hölmöyttäni hyväkseen minkä ehtii.
Repen kanssa suunnittelen myöskin tokokisoja syksylle, ehkä jo loppukesälle jos jaksetaan kesällä tokoa vääntää.





maanantai 18. helmikuuta 2013

Talvisia touhuja

Viime viikon loppu vietettiin omalla porukalla mökillä Keski-Suomessa. Kylläpä tuli tarpeeseen irtiotto arjen keskelle, eläköön vuorotyö joka tällaiset vapaat mahdollistaa.
Käytiin tutustumassa Kannonkosken hiihtolatuihin (ilman koiria), ja kivat maastot siellä olikin. Myös muutama pilkkireissu tehtiin kaiken saunomisen, syömisen ja nukkumisen ohella.

Kaikki kuvat ovat valitettavan pimeää kännykkälaatua.

Repe on innostanut Humppaa leikkimään, välillä nähdään jopa painia. Hieman jumiin meni Humppa kaikesta tästä hankijuoksusta, mutta palautui nopeasti BoT:in ja lepäilyn voimalla. Mutta eihän se ihan kunnossa ole, tai mielestäni 6-vuotiaan ei pitäisi tuohon kuntoon mennä pelkästä juoksemisesta.

Rakkaat nassut. Pojat ne jaksaa poseerata vaikka maailman tappiin, ja tekevät kameran edessä pyynnöstä kaikki ihanimmat ilmeensä.

Pilkkimisestä taisi tulla Humpan uusi lempparitalvilaji. Kaveri käy aika lämpöisenä tuohon touhuun, ja sohjokauhan se meinasi syödä ihan kokonaan. Reikien kairaaminen, sohjon kauhonta ja siimojen kelaaminen tahtoo olla ihan pikkuisen liian jännittävää puuhaa Humpalle. Repe ei tuosta tajua mitään, mitä nyt yrittää juoda jokaisesta avannosta, ja saaliiksi tulleen pikku kalan se omi itselleen. Ensin se asetteli sen hankeen ja kieri sen päällä, ja sen jälkeen jaksoi leikkiä sillä vaikka miten pitkään. Epäilen, että Repen sukutaulusta löytyy jostain kohtaa bordercollien sijaan kissa.


Ihanaa mökkimaisemaa. Ilmat oli pilviset, ja rannoilla oli niin hiljaista. Eipä taida talvilomalaisia Keski-Suomen mökkirannat kiinnostaa tähän aikaan vuodesta.


Ja tästähän se meidän perhe tykkää kaikesta eniten. Ensin lämmitetään sauna, ja sen jälkeen köllitään lämpimässä mökissä!